Piko ja Fantasio ovat outo parivaljakko. Nämä lehtimiehet törmäävät mitä kummallisimpiin rikoksiin, jatkosarjoissa ja albumeissa. Keräilyarvoakin saaneita albumeita on minulle siunaantunut. Näistä yksi on tämä Kuplamiehet. Tarinoita on albumissa kaksi, molemmat tietysti Franquinin piirtämiä.
Alkuunsa lueskelin näitä tarinoita muistaakseni kavereilta lainatuista albumeista. Kirjastoon näitä ei silloin vielä tullut, nykyisinhän paras lähde halukkaille lukijoille on kirjaston sarjakuvahylly.
Ensimmäisessä tarinassa (Kuplamiehet) esiintyy koko päähenkilökaarti ratkomassa erikoisten vedenalaisten tapahtumien ympärillä esiintyviä murhia ja sabotaasitekoja.
Marsupilami on näissä tarinoissa se kovis ja ns. Deus ex machina, kun parivaljakko joutuu liian pahoihin tilanteisiin. Ihme otus, joka on poikinut jonkin verran oheiskrääsää. Yllättävän vähän, itse asiassa.
Toisessa tarinassa (Pienoismallit) Piko selvittelee Fantasion katoamista ja outoja pienoismalleja, epäillen jopa että joku kutistaa ihmisiä ja muuttaa heitä pieniksi patsaiksi. Piko on parista maanläheisempi ja loogisempi, kun Fantasio päästelee enemmän tunteella.
Sienineva on keksijä, joka sekä ratkoo tilanteita että myöskin järjestää keksinnöillään joitakin kinkkisiä tilanteita ratkottavaksi. Sotken usein tämän hahmon Tintti-sarjakuvissa esiintyvään professori Tuhatkaunoon. Ehkä Tuhatkauno onkin toiminut Sienineva-hahmon innoittajana?
Kaikesta kummallisesta sitä sarjakuvienkin keräilyarvo muodostuu. Kunto on tärkeä, ja erityisen tärkeää tuntuu olevan alkuperäiset lisukkeet. Tässä albumissa on välissä tarra. Se nostaa tämän albumin keräilykohteeksi. Mutta oikeasti, mitä kukaan tekee A4-kokoisella tarralla? Muistelen, että aikoinaan liimasin yhden tällaisen sänkyni päätyyn, eikä se sitten siitä lähtenyt dynamiitillakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti